Kun meidät vihittiin aviopuolisoiksi

Tämän päivityksen kirjoittaminen käynnistyi yli viikko sitten keskellä unetonta yötä, mutta keskeytyi synnytyksen latenssivaiheen käynnistyessä. Viimeiset viikot ja etenkin viimeiset vuorokaudet ennen synnytystä olivat hyvin kivuliasta aikaa, mutta se ajanjakso on nyt historiaa ja uusi jakso elämässä alkanut tyttäremme syntymästä, josta tulee tänään kuluneeksi viikko. Synnytystarinani on ehdottomasti kertomisen arvoinen, mutta sen tapahtumakulun muisteleminen tuntuu vielä liian tuoreelta.

Meidän avioelämää on nyt kestänyt kvartaalin verran. Katsoimme yhdessä hääkuvat vasta (vihdoin?) tuona maagisena seitsemäntenä päivänä (rakastan päivämääriä ja seitsemäs on mulle maaginen). Tätä julkaisua kuvittaa meidän vihkimistilaisuudesta otetut kuvat, sillä tekstin aiheena on itse vihkiminen. Kaikki kuvat ovat Petri Mastin käsialaa. Kirjoitus on jaettu omiksi pieniksi aihekokonaisuuksiksi lukemista helpottamaan.

Siviilivihkimisestä

Meille oli alusta asti selvää, että solmisimme avioliiton ei-kirkollisin menettelyin siitä yksinkertaisesta syystä, ettei meistä kumpikaan kuulu kirkkoon. En myöskään lämmennyt ajatukselle lakonisesta toimituksesta maistraatin tiloissa, joten päädyimme varaamaan hääpäivällemme vihkijän maistraatista. Pyörittelimme vaihtoehtona myös sitä, että vihkiminen tapahtuisi jossain muualla kuin juhlapaikalla, mutta meidän juhlapaikka vaikutti niin otolliselta vihkimispaikalta, että sovimme vihkimisen tapahtuvan siellä. Päätökseen vaikutti myös se, että mielestämme näin oli myös vierasystävällisin vaihtoehto.

Meidän vihkiminen oli jo jaettu vihkimisoikeudella varustetulle henkikirjoittajalle, joka otti meihin yhteyttä hyvissä ajoin. Kuitenkin jossain vaiheessa kesää minulle selvisi, että opiskelututullani on vihkijänoikeudet ja että hän tekee vihkimisiä virka-ajan ulkopuolella ja kyselin häneltä kiinnostuksesta vihkiä myös meidät. Onhan se nimittäin aivan eri asia jakaa niin intiimi tilaisuus, kuin meidän avioitumisen oli tarkoitus olla, tutun kuin tuntemattoman kanssa. Ella suostui heti, ja järjestimme vihkijän vaihdoksen maistraatin henkikirjoittajasta käräjänotaariin ja sovimme Ellan kanssa vihkimispalaverin.

Vihkijämme piti muodollisen vihkimiskaavan lisäksi kauniin puheen, johon olimme antaneet eväitä yhteisellä tapaamisella ja viestitse. Vihkimisen kustannukset ovat virka-ajan ulkopuolella ja valitussa paikassa 250€ + matkakulut, joskin meiltä ei veloitettu matkakustannuksia, sillä vihkijämme käytti järjestämiämme yhteiskuljetuksia. Vihkimisen(kään) osalta emme halunneet pihistää, vaan panostimme rahallisesti tähän hetkeen sekä vihkimisen että musiikin osalta.

Vihkimisen aika, paikka & kulku

Vieraamme oltiin kutsuttu paikan päälle klo 14:30 ja vihkimisseremonian oli luvattu alkavan klo 15:00. Uskon, että pysyimme tässä tavoitteessa tai sitten myöhästyimme korkeintaan muutaman minuutin. Olimme suunnitelleet ja sopineet yhdessä seremoniamestarin, kaasojen ja bestmanin kanssa tilanteen kulun etukäteen huolella ja ajoissa edeltävänä iltana pienen paniikin vauhdittamana. Kaasoni äiti, jonka luona palaveerasimme, totesi tilanteesta näin “jos minä olisin tässä menossa naimisiin niin nostaisin kytkintä ja kaasuttaisin karkuun”. Samainen nainen pääsi kuitenkin paikan päälle todistamaan, miten hienosti me tämä homma saatiin pakettiin.

Kitaristi-solisti: Teri Mantere
Viulisti: Lotta-Maria Pitkänen

Vieraiden saapumisesta vihkimisen alkuun meidän vieraita viihdytti kitaristi-solistista sekä viulistista koostuva duo. Tämän aikaa sää suosi meitä kaikkia ja vieraat nautiskelivat ulkona säästä ja musiikista sekä tutustuivat toisiinsa. Minä odotin kaasoni kanssa Villan yläkerran morsiushuoneesta, jonka ikkunasta kurkin tajuttoman komeaa tulevaa aviomiestäni, joka hyvältä näyttämisen lisäksi näytti hieman hermostuneelta keskustellessaan vieraiden kanssa. Duon aloitettua viimeisen kappaleen, joka oli meidän toivomamme All of Me, oli minun aika kävellä alas ja ulos ja vihkimiskaaren luokse, jossa sulhaseni ja vihkijä odottivat minua. Duo soitti 2 x 20min settiä, joista toinen ajoittui vihkitilaisuuden loppuun onnittelujonon ja -maljojen ajaksi. Vihkimistilaisuuden lopussa alkoi ripsiä vettä, mistä syystä vieraat ohjautuivat sisätiloihin, mutta musiikki kuului onneksi hyvin myös terassilta sisälle. Musiikkiesitys oli hyvin kaunis ja täydellisti tämän ikimuistoisen hetken. Idea livemusiikista oli minun, eikä Sebastian tainnut aluksi pitää sitä muuna kuin lisäkustannuksena, mutta jälkikäteen kiitteli minuakin siitä miten merkityksellinen yhteinen muisto koko tästä kokonaisuudesta meille jäi. Meillähän oli nimittäin pieniä erimielisyyksiä tähän ulkovihkimiseen liittyen, mutta myös Sebastian on yhä sitä mieltä, että vihkimisvenue oli täydellinen.

Seremoniamestarimme piti huolen siitä, että vieraamme asettuivat huvilan terassilta vihkimiskaaren läheisyyteen käytäväksi, jonka välistä kävelin Sebastianin luokse. Tämän jälkeen he muodostivat kaaren ympärillemme, eli seisoivat kaikki takanamme koko vihkimisen ajan. Mietimme tämän vaihtoehdon inhimillisyyttä, mutta koska vieraiden joukossa ei ollut yhtään liikuntarajoitteista tai sellaista vanhusta, jota ei tulisi seisottaa, seisottaminen tämän noin 15-20 minuutin seremonian ajan ei tuntunut yhtään väärältä. Seisominen on hyvästä, istuminen pahasta 😉

Lyhyestä virsi kaunis

Vihkimistilaisuuden arvioisin kestäneen 15 minuuttia. Vihkimiskaavan Ella lausui sekä suomeksi että englanniksi, sillä meillä oli myös ulkomaalaisia vieraita Sebastianin puolelta. Tämän lisäksi Ella piti puheen, josta jo mainitsinkin, jonka jälkeen kaaso lausui vielä vastaavia sanoja englanniksi mutta suppeammin. Ennen virallista aviopuolisoiksi julistamista pidimme puheet myös toisillemme. Puheen pitäminen Sebastianille oli minulle aivan must do -juttu, mutta hermostuksissani unohdin ainakin kolmanneksen siitä, mitä olin halunnut sanoa. Lausuin loputkin ajatukset myöhemmin, kun olimme kahden. Hermoilin puheen pitämistä koko edeltävän illan ja hääpäivän aamun, minkä vuoksi olin hieman poissaoleva aamusta vihkimiseen saakka, mutta kaikki jännitys, hermostus ja muu häihin liittynyt stressi katosi sen sileän tien, kun Ella oli lausunut viimeiset sanansa.

Tunnelmasta

Vihkimistilaisuutemme oli juuri meidän näköinen. Kylmät väreet liikkuu pitkin vartaloa sitä muistellessa. Meidän vieraista taisi herkistyä lähes jokainen, sillä tilaisuuden jälkeisessä onnittelujonossa näkyi monia kosteita silmiä ja hääkuvista löytyy monet kyynelehtivät kasvot. Kyynelhanat aukesivat itselläni kävellessäni sen lyhyen matkan Villan ovelta Sebastianin luokse, ja Sebastian puolestaan oli liikuttunut kyyneliin jo heti duon aloitettua soittamaan heidän tulkintaansa John Legendin kappaleesta All of Me. Meillä on tämä hetki tallessa videolla, jonka seremoniamestari sovitusti kuvasi actionkamerallamme. Katsoimme 15 minuutin mittaisesta videosta 30 sekunnin pätkän ja liikutuksen määrä ylitti sen hetkisen kantokyvyn, joten sovimme katsovamme videon yhdessä vasta ensimmäisenä häävuosipäivänä. Olimme välittäneet seremoniamestarin kautta vieraille toiveen olla kuvaamatta tilaisuutta omilla laitteilla kahdestakin syystä: jotta jokainen olisi aidosti läsnä siinä hetkessä ja jotta hääkuvaajamme ottamiin kuviin ei tallentuisi muistoiksi turhaan puhelinkäsiä. Pääosin tätä toivetta kunnioitettiinkin. Sebastianin puolalainen isä kuvasi seremonian aikana paljon, mikä oli täysin ymmärrettävää siitä syystä, ettei hän ymmärtänyt kielimuurin vuoksi suurinta osaa suomenkielisestä vihkimisosuudesta mutta halusi ikuistaa muistoja myös kotipuoleensa vietäväksi.

Vihkimistä seurasi onnittelujono ja halimme kaikki vieraat läpi. Saimme jo silloin kuulla ihania mietteitä vihkimisestämme, jota kehuttiin mm. herkäksi, kauniiksi, intiimiksi ja tunnelmalliseksi. Tällaiseksi sen halusimme ja myös koimme sen itsekin, joten ihanaa, että tunteet välittyivät meistä lähimmäisillekin. Myös vihkijämme kertoi jälkikäteen, että hänen piti pidätellä itkua saadakseen sanottua sanansa.

Sydämelliset kiitokset kaikille teille, jotka jaoitte tämän ainutlaatuisen elämäntapahtuman kanssamme ja tietenkin erityisesti Ellalle kiitos siitä, että saan kutsua tätä maailman upeinta miestä aviomiehekseni. Vihkimisen muistelu tuntuu yhä herkältä ja hyvin intiimiltä asialta, jonka olen kuitenkin halunnut näin jakaa, koska onni on tarkoitettu jaettavaksi eikä kätkettäväksi toisin kuin Eino Leino onnesta ajatteli.

♡: Lotta

One thought on “Kun meidät vihittiin aviopuolisoiksi

  1. Aivan ihana tilaisuus teillä. Olipa kiva lukea kokemuksia, koska olen itsekin ajatellut haluavani tuollaisen juhlapaikalla toimitettavan siviilivihkimisen. Siinä on oma herkkyytensä ja logistisestikin varmasti kivempi vieraille kun ei tarvi seikkailla vihki- ja juhlapaikan välillä

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s